Alaselkäkipu taitolajeissa

Erityisesti taitolajeissa kuten cheerleadingissa, sekä voimistelussa olen itse usein törmännyt tilanteeseen, jossa urheilija tulee fysioterapiaan alaselkäkivun vuoksi ikään, kuin viimeisenä mahdollisuutena. Usein kyseiset urheilijat ovat jo käyneet usealla eri ammattilaisella ja vaikka kaikilta on tullut hyviä hoito-ohjeita alaselkäkipuun, kipu ei ole lähtenyt minnekään. Urheilijalla usein tällöin on ajatus, että vika olisi heissä tai heidän selkänsä ei vain kestä ja ainoa vaihtoehto olisi rakkaan harrastuksen lopettaminen. Mutta onko asia näin?

Selkäkivulle on aina syy, vaikka se ei olisi ilmeinen

Alaselkäkipu on siitä mielenkiintoinen, että selkä voi itsessään olla kliinisesti loistokunnossa. Tämä voi olla hämmentävää ja usein turhauttavaa kuulla, sillä kipu selässä on todellinen. Kuitenkin ensimmäinen vaihe selkäkivun hoidossa on ymmärtää mikä kaikki kipuun vaikuttaa. Kerron asiakas esimerkin opiskeluajoilta:

Asiakas tuli vastaanotolle voimakkaan selkäkivun vuoksi. Hän oli käynyt monella lääkärillä, fysioterapeutilla ja kaikilta tuli eri selitys selkäkivulle; toinen sanoi, että selkä on rasittunut töistä. Toinen sanoo, että istut liikaa. Asiakkaalta kysyttiin missä tilanteissa selkäkipu esiintyy ja vastaus oli, että vain töissä. Lopulta tajuttiin kysyä potilaalta, miten hän viihtyy töissä: ”Aivan paskaa.”

Mielestäni kyseinen tarina kuvastaa hyvin selkäkipujen luonnetta ja miksi selkäkivun kanssa on tärkeätä selvittää myös mitä muuta urheilijalla on elämässä. Vaikka pystyisimme poistamaan todennäköisimmän selkäkivun alkuperäisen aiheuttajan, kipu ei välttämättä helpota ellemme ota huomioon urheilijaa kokonaisuutena ja auta urheilijaa ymmärtämään omaa kipuaan. Usein jo urheilijan stressi selkäkivusta, sekä pohdinnat lajin lopettamisesta, riittää ylläpitämään kipua. Tämän vuoksi hoitavan tahon on tärkeätä ymmärtää lajin vaatimukset, sekä siihen liittyvät tunteet ja paineet.

Selkäkipu johtuu varmaan siitä, että olen yliliikkuva.
Voi johtua. Tai sitten liike on rajoittunutta muualla kehossa. Tai sitten syy on jossain aivan muualla.

Yleinen käsitys on, että voimistelijat, cheerleaderit tai vastaavat ovat lähtökohtaisesti yliliikkuvia, sillä lajit vaativat asentoja, joka vaatii hyvää liikkuvuutta paikallisesti. Tässä onkin juuri pointti: Paikallisesti. Kun urheilijalla on lajinpuolesta vaatimuksena poikkeuksellinen liikkuvuus esimerkiksi takareisissä tai alaselässä, lähtee urheilija helposti kompensoimaan esimerkiksi hartioiden, rintarangan tai lonkankoukistajien liikerajoitusta näiltä alueilta. Käytännössä testatessa voidaankin huomata nämä liikerajoitukset. Tällöin kärsijänä voi olla nimenomaan alaselkä, josta liikerajoitusta on helpoin kompensoida alaselän ollessa valmiiksi hyvin liikkuva. Tämän vuoksi kokonaisvaltainen lajin tunteminen, sekä urheilijan tutkiminen on usein korostuneessa asemassa alaselkä kivuissa. Spagaattiin pääseminen ei kerro, onko toisaalla liikerajoitetta.

Perusliikkeissä pystytään huomaamaan erilaiset liikkvuuuden sekä liikehallinnan haasteet

Kuvan sillassa huomaamme, että suurin osa selän liikkeestä tulee lannerangan ja rintarangan liittymäkohdasta. Samalla hartioissa huomaamme, ettei olkanivel ojennu täysin. Tämä on tyypillinen esimerkki esimerkiksi voimistelusta ja cheerleadingista. Käytännössä kyseisessä napauksessa usein haasteena on puuttellinen rintarangan ja hartiaseudun liikkuvuus, joka ilmenee suurentuneena liikkeenä jo luonnostaan liikkuvasta lannerangasta.

Usein myös taustalla on myös liikehallinnan heikkoutta, joka voi aiheuttaa osaltaan alaselän kipeytymistä

Selkäkivun taustalla usein yksipuolinen rasitus

Kun ruvetaan tarkastelemaan erityisesti nuorten urheilijoiden selkäkivun riskitekijöitä, korostuu siellä yksipuolinen tai turhan voimakas rasitus. Tämä ei ehkä ole kovin yllättävää, mutta toisinaan voi käytännössä olla haastavaa tunnistaa mikä on tämä yksipuolinen rasitus ja usein lopulta päästääkin käytännössä valistuneeseen ja perusteltuun arvaukseen.

Usein kun tarkastelemme tilannetta kokonaisuutena, löydetään useita eri tekijöitä, jotka yhdessä voivat selittää kivun. Samalla kuitenkin lohdullista on, että usein tilanteen korjaaminen ei lopulta vaadi suuria muutoksia, jos apua haetaan riittävän aikaisin. Tarkoitus kuntoutuksessa onkin korjata mahdolliset riskitekijät, jotka voivat aiheuttaa selkäkivun. Lisäksi pienillä muutoksilla siellä täällä, tasapainotetaan rasitusta.

Kipuun kannattaa hakea apua, vaikka pystyisi urheilemaan vielä

Pääpointtina on, että alaselkä ei välttämättä ole syynä kipuun vaan se on usein vain kärsijä, ja siksi on tärkeää tarkastella urheilijaa kokonaisuutena. Hoidon tulisi kohdistua paitsi selän itsensä vahvistamiseen, myös muiden kehon osien tasapainottamiseen ja psyykkisten tekijöiden huomioimiseen, jotta urheilija ei koe, että ainoa vaihtoehto olisi harrastuksen lopettaminen.

Selkäkivut ovat todellisia ja vaikuttavat urheilijan elämään. Niiden hoitoon kannattaakin käyttää kokonaisvaltaista, moniulotteista näkökulmaa eikä keskittyä pelkästään selän paikallisiin muutoksiin. Selkäkipu on helpointa hoitaa mahdollisimman nopeasti urheilijan kanssa yhteisymmärryksessä. Usein poissulkemalla ensin ns. red flagit, pystymme lähtemään rakentamaan luottamusta, ettei selkä ole rikki. Tämän jälkeen on helpompi lähteä korjaamaan rauhassa mahdollisia syitä kivun taustalla.

24.3.2025 Kare Kaimio, Fysioterapeutti